paronen 
valokuva: Enja Paronen

AAMU KÄVELYLLÄ –TEOKSESSAAN
kitkerien sutkausten mies, epätodennäköinen romantikko
Hannu Paronen viiltelee maailman ilmiöitä työssä ja työttömyydessä. Välillä hän juuttuu kiistelemään pankkiautomaatin kanssa - huonosti käy automaatti-paran. Paronen viihtyy kuppiloissa mutta päätyy usein yksinäisyyteen, pelastuksenaan hyvä kirja tai viski.

MYYNTIPUHE:
Nämä unelmat ovat pelkkiä romuja mutta tämä teksti on silkkaa rautaa. Ja lopputulos, se on jotain jalompaa metallia kuin romurautaa.
Vaikka jotkut kirjan lauseet ovat kuin koruja, ovat ne silti kaukana korulauseista.

Hannu Parosen aforismeja on aikaisemmin julkaistu muun muassa Parnassossa ja Ydin-lehdessä. Hän on kirjoittanut myös rikosnovelleja aikakauslehtiin sekä esittänyt omia runotekstejään teatterissa.

ELÄMÄKERTAA:
Hannu Paronen työskenteli lihanleikkaajana kunnes hän 32-vuotiaana siirtyi yliopiston kautta lehti- ja tv-toimittajaksi.

ASKELEITA:
Maalaispoika Virolahdella 1948 – 1970
Lihanleikkaaja Tampereella 1970 – 1982
Toimittaja 1982 -
Yliopisto 1984- 1987
Lehdistön ja television freelanceri 1988 –
Rikosnovelleja, runoja, aforismeja 1989 –
Aamu kävelyllä. Aforismeja, sarjoja, kohtauksia 2005
Vuodentulot: 2 x 52 runoa (yhdessä Pauli Heikkilän kanssa) 2006

Yhteystiedot:
hannu.paronen@mosse.fi
puh. 040 5341014

 TEKSTINÄYTTEITÄ AAMU KÄVELYLLÄ –TEOKSESTA:

 

Laskunlykkääjät

Kaikki kaivattu on nyt saavutettu: tässä me vain
lähettelemme laskuja toinen toisillemme.

Olemme päätyneet laskunlykkääjien ja laskun lykkääjien yhteiskuntaan.

Jos on päädytty siihen mihin on pyritty, ei voi sanoa etteikö
olisi pyritty siihen mihin on päädytty.

Jakolasku, osamäärä. Vanhanaikaista, vastuullisten aritmetiikkaa.

Mutta ei kuulu.

Vastakohta - juolahtaa mieleen vasta kohta.

 

Identiteetti horjuu selvin päin

Oudossa paikassa, olemassa.

Minä en ole tässä mukana. Minut on rakennettu siten että
minä en ole tätä mitä minä nyt olen.

En minä tiedä kuka minä olen.
Paremman puutteessa esitän itseäni kirjoittelemalla kitkeriä sutkauksia.

Tyhjä tunne: missään ei ole ketään eikä kessään ole mitään.

Olotilaa ei ole olemassa.
Miksi? Järkisyyt huojuvat tuulessa.

Minä en ole vielä. Minä olen kohta.

Häviäjät ovat minun puolellani.

Voittamaton on se joka ei ole voittanut, häviämätön on
se joka ei ole hävinnyt.
Käsittämätön se joka ei ole käsittänyt.

"Panostaa itseensä" Ihmekö sitten että koko maailma
on niin räjähdysaltis.

Peili on ikkuna itseesi.
Toisten katseet kuin peilit.

Selvimpinä hetkinäni, kun olin humalassa, tajusin kaiken.
________________________________________________________

julkaisut
pääsivulle